Itsetekemäni saippuat ovat muistuttaneet, että huushollista puuttuu saippuakippa. Altaan reunalla on ihan mukavasti toiminut aiemmin nestesaippua meininki, mutta nuo palat ei oikein pääse kuivahtamaan, vaan lilluvat ikuisesti ikäänkuin vedessä, muuttuen epäkäytännölliseksi neste muotoiseksi mönjäksi. Eilen tutkailin netin antimia aiheesta ja mikään ei tuntunut kovin toimivalta vaihtoehdolta, niinpä päätin että tänään käyn kirppiksellä ja jos ei saippua kippaa löydy, niin ostan jonkun mukavan näköisen vanhan Arabian kahveetassin.

Vaan kuinkas sitten kävikään; tästä hehtaarihallista löytyi tasan yksi saippuakuppi, oikein söötti tähtimallinen, jossa näkötti joku enkuli. Enkuli? Yhtähyvin se olisi voinut olla satuolennoista toinen, joulupukki. Ennemmin vaikka Aku Ankka. Mutta se oli enkuli, vaikka vielä toistamiseen kävin vilkaisemassa, ei ollut muuttunut muuksi, eli sinne se jäi. Kaikki kahveetassit, ne olivat ilmeisesti löytäneet paikkansa kukkapurkkien alle, yhtään ei löytynyt yksittäin kaupan.  Eli edelleenkään meiltä ei löydy saippuakippoa, sen sijaan mammalta karkasi mopo ihan tyystin vanttuusta, kun kerran erehdyin niitä arabian kippoja kyttäämään.

Näissä nyt vaan oli niin harvinaisen hyvä kultaus ja kunto, että pakko ne oli mukaan raapia "ikinä osta mitään astiaa kirpputorilta". Mutta kun, niitä oli puolitusinaa ja hinta ei päätä huimannut.

Kuvan nimestä ei ollut mitään tietoa, mutta sinnikkään googletamisen kautta se paljastui Selmaksi. Leiman mukaan valmistus 1949-1964. Jonkun sivun kautta tuli tieto, että Selma onviisikymmenluvun valmistusta.

Alla lautasen isompi kuvio:

ja pienempi kuvio:

Nyt taisi käydä niin, että huomenissa haen ne matalatkin lautaset, sekä pienemmät syvät lautaset ja mitä vielä olisikaan samaa sarjaa... niin pikapankin kautta tietysti!

Leineperi on paikka, jossa on joka kesä käytävä, tuo kaunis ruukin ympäristö on lähiseudun kauneimpia paikkoja, eikä vähiten tuon vauhdikkaasti virtaavan vetensä ansiosta.

Viime sunnuntaina siellä järjestettiin jokavuotinen kevättori, jossa poikkesimme. Leineperissä järjestettävät torit ja markkinat poikkeavat nykyisitä muista vastaavista sillä, että tarjolla on hyvin vähän tavaraa, jonka luokittelen krääsäksi. Niitäkin toki löytyy, mutta vähemmän ja sijoiteltuna vähän sivummalle. Enemmän löytyy käsityöläisten taidonnäytteitä, villasukista hopeakoruihin, pellavavaatteista puunikkarointeihin, myös sepän työskentelyä pääsi seuraamaan.

Nostalgian puuskan auheuttivat nämä kuvan kaunokaiset, tuo liikennemerkki tuntui todelliselta irvikuvalta näiden rinnalla:

Jostain syystä tälläisissa tapahtumissa ei myöskään tule tehtyä hutiostoksia, niin tälläkin kertaa säästyttiin jälkikäteen kysymyksiltä "mitä ...tua tälläkin tekee". Mukaan tarttui vain kaksi pulloa tervashampoota, jotka oli pakattu vanhoihin limsa pulloihin. Vaasan Aito Saippua Oy:n tavaraa.

Vaikkei talo etene mihinkään, niin jotain tarvikkeita on kuitenkin tullut hankittua. Maustepurkit ja viinipullot muuttuvat tietysti jossain vaiheessa yrteiksi ja myrkyiksi=)

Tänään kiertelin "isossa kaupungissa", mutta ei niin valtavasti löytöjä silmiin osunut. Se tärkein kuitenkin löytyi, eli tuo nukke. Tosin hän joutuu myös muutosoperaation kohteeksi. Nyt vain tuo kaikista mahdollisista nukeista vaikutti sopivammalta, ettei tarvitse ihan koko vaatekertaa uusia!

Mertzin deco jatkaa huomenna matkaansa, ohessa tekemäni sivu:

Se ruma rouwa antautui tänään ihan puheille asti. Paljastui, että hän itse ei ole muuttamassa pihapiiriin, vaan hänen sisarentyttärensä Neiti Luna Kainuusta etsii täältäpäin asuntoa ja Ruma Rouwa on tykästynyt pihapiiriimme ja päättänyt neidin asettuvan tänne.

Todellisuudessa osottautui, ettei rouwan persaus mahtunut keinutuoliin, vaikka kokonaismitta oli aivan passeli suhteeseen 1:12. Joten päädyin tälläiseen ratkaisuun.

(Kuvassa: pöllö, kori ja kiikkustooli Doloreksesta, luuta kuuluu wanhalle rouvalle. Pääkallo on venttiilihattu, joka menee maalaukseen. Noitarumpu itse tehty poronnahasta ja se myös soi, eli toimii.)

Tosiaan ilmat ovat olleet kauniita kuluneella viikolla. Jo aamusella töihin mennessä on ilo kuunneella, kuinka linnut laulavat aivan kuin keväällä. Kuinka ollakkaan, parina-kolmena viimepäivänä töistä tullessa olen kuullut naakan ääntelevän, aivan kuin varoitusääniä.

Edellisistä päivistä jotain oppineena olinkin tänään varautunut kameran kanssa liikkeelle. Ja ehdein, kuin ehdeinkin napata kuvan Neidistä tahi Rouvasta, joka pihamme huvimajassa on ahkerasti luutansa kanssa viime päivinä touhunnut.

Turhaan en koittanut ja nopea ollut, sain kameran laskettua alas, kun tämä emäntä jo paineli menemään luutineen, suu sillä kuului käyvän ahkerasti, mutta sanoista en saanut selvää. Naakat vielä tekivät muutaman syöksyn säksätyksen kera kohti, kunnes häipyivät nekin.

Odotan nyt innokkaasti muuttako tämä emäntä meidän pihapiiriin ihan vakituiseen, vai mikä sillä lienee mielessä? Pelottavalta se ei kuitenkaan ole vaikuttanut, joten taitaa olla niitä hyväntahtoisia noitia. Seuraillaan!

On niin

tyynen hiljaista

Portilla

varovaiset askeleet,

kohta se on ovella

Kuinka olenkaan

odottanut sinua

-          kevät